Olipa kerran rouva Huttunen, joka oli yleisesti ottaen iloinen elämästään, mutta halusi kiihkeästi päästä eroon liikakiloista. Häntä harmitti peiliin katsoessaan aina, kun hän muisti nuoruutensa vyötäröä. Vaatekaupassa keljutti, kun piti kävellä monen mukavan hyllyn ohi osastoon, jossa oli big size- tavaraa, siis telttamaisia leninkejä ja sellaisia haalareita, jotka näyttivät siltä kuin ne olisi suunniteltu mursuille. Houkuttelevimmat vaatteet olivat aina muissa hyllyissä. Rouva oli yrittänyt painon pudotusta monta kertaa, mutta turhaan. Laihduttaminen katkesi yleensä jo alkuunsa, sillä kuka nyt jaksoi mitään nälkäisenä. Kerran hän oli jo saanut pois viisi kiloa ja iloitsi siitä kaksi kuukautta, kunnes huomasi, että ilmeisesti jonain pimeänä yönä ne olivat tulleet takaisin.

Oli myös herra Tötterström, joka oli jo nuorena sällinä aloittanut tupakanpolton, koska se oli silloin hänen mielestään ollut hienoa. Nyt ei enää niinkään. Keuhkoissa kröhisi ja henki haisi tupakalta, samoin kaikki vaatteet. Rahaakin siihen meni. Ja terveys oli alkanut pelottaa. Mitä jos minä saan keuhkosyövän? Mutta kun ilmankaan ei osannut olla. Tötterström oli yrittänyt lopettaa polttamisen jo monta kertaa, mutta eihän siitä koskaan mitään tullut. Viimeistään parin viikon päästä sauhusi taas.

Ja oli kandidaatti Virtanen – tai ei hän mikään kandidaatti vielä ollut, koska hän pelkäsi tenttejä niin, että epäonnistui niissä aina. Gradun tekokaan ei luonannut. Tuntui, että edessä oli vain korkea muuri. Oli hän käynyt opinto-ohjaajan neuvonnassakin, mutta ei siitä ollut apua. Ajatuskin puheen pitämisestä seminaarissa pelotti, ja väitöstilaisuus – ei, ei, ei – se oli kuin ajatus toiselta planeetalta.

Hillevi Granström kärsi jatkuvasta hikasta, hänen serkkunsa Marja änkytyksestä, ja täti Eleonoora kaikenlaisista fobioista. Hän pelkäsi esimerkiksi hämähäkkejä niin, että menetti yöunen, jos näki sellaisen sisällä talossa. Paniikkikohtauksiakin lykkäsi. Hän olisi silloin mieluusti mennyt yöksi vanhan äitinsä luo, mutta tämä käyskenteli yöt unettomana asunnossaan, koska hänellä oli tapana saada migreeni ainakin kerran viikkoon. Ja muutenkin kolotteli joka paikkaa.

Naapurin isäntä taas punasteli jatkuvasti niin kuin teinipoika, vaikka oli jo aika mies. Saattoi johtua stressistä, mies kun oli konduktööri ja VR muutoksen kourissa. Hänen vaimonsa vihjaili, että sen takia kai oli petiongelmiakin, mutta sellaisesta ei tietenkään puhuta…

Outoa sakkia nämä, eikö totta?

No ei sentään, sellaisiahan me olemme kaikki, entisiä lapsia, kellä mihinkin suuntaan lippa vinossa. Ihan pikkuisen vain, mutta joskus se saattaa haitata elämistä.

Oletko koskaan ajatellut, että kaikkiin noihin ongelmiin ja moneen muuhun saattaa löytyä apu hypnoosista? Hypnoosiin perustuvat tai sen kanssa lähisukuiset terapian ja valmennuksen muodot auttavat usein sellaisissa ongelmissa, joista ei oikein muuten saa otetta. Miksi kitua erilaisten vaivojen kanssa vuosia, kun niistä useimmat ovat jollain tavalla hoidettavissa? Kun hoidat vaivasi, kadut ettet tehnyt sitä jo aikaisemmin. Niin se usein on. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Jos olet varsinaisesti sairas, mene lääkäriin. Mutta jos et ole oikein sairaskaan, mutta silti sätii, kokeile hypnoosia. Soita ja kysy, saattaisiko se auttaa sinun ongelmaasi. Lisää tietoa hypnoosin mahdollisuuksista on muilla tämän saitin nettisivuilla, jos selaat sivua alas asti. Yllättävän monet ongelmat ovat peräisin lapsuudesta, monesti pienistäkin traumoista joita et edes muista mutta jotka jollain tavoin kummittelevat. Alitajunta se sillä tavoin temppuilee. Hypnoterapeuttisilla menetelmillä voit etsiä sopua alitajuntasi kanssa, vapautua traumoista ja addiktioista, löytää oman sisäisen veronmaksajasi ja tulla oman elämäsi sankariksi taas.

Selaa alalaitaan asti. Siellä on linkkien takana lisätietoa hypnoosin mahdollisuuksista.

 

(hypnoosi, hypnoosivalmennjus, hypnoterapia, transsi, laihduttaminen, tupakasta irtautuminen, tupakasta luopuminen, tupakoinnin lopettaminen, Erkki Kauhanen)