Regressio menneisiin elämiin (past life regression, PLR) on parhaimmillaan hyvin vaikuttava kokemus, joka auttaa löytämään vastauksia suuriin kysymyksiisi mielen syvimmistä kerroksista asti. Esiin nouseva kokonaiskuva on usein haastava ja useimmiten yllättävä,  ja kutsuu aina syvällisiin pohdintoihin. Monelle PLR:n avaamat näköalat  ihmisen ja maailman syvempään ymmärtämiseen ovat koko loppuelämää suuntaava kokemus.

Regressiossa voidaan käyttää useita erilaisia tekniikoita. Useimmat niistä perustuvat joko kevyessä transsissa tai jopa ilman transsia tehtyyn mielikuvatyöskentelyyn tai sitten syvemmässä transsissa tehtyyn palaamiseen lapsuuden ja syntymän kautta sitä edeltäneeseen aikaan.

Regression onnistuminen ei riipu siitä, uskooko asiakas tai terapeutti kokemukset aidoiksi muistoiksi vai mielikuvituksen tuottamaksi psykodraamaksi. Kokemukset nousevat esiin, jos ovat noustakseen. Kuitenkin, jos henkilöllä on alitajuinen toive, että mitään ei löydy, alitajunta helposti toteuttaa sen toiveen.

Riippumatta siitä, pitävätkö asiakas ja terapeutti regressiossa esiin noussutta ainesta aitoina jälleensyntymismuistoina vai psykodraamana, regressio usein vapauttaa monenlaisista vaivoista, joista ihminen on kärsinyt kenties koko ikänsä. Tästä on vahvaa tutkimusnäyttöä, ja siksi PLR on vähitellen yleistynyt varsinkin anglosaksisissa maissa terapiamuotona, jota käyttävät myös monet sellaiset terapeutit, jotka eivät itse pidä muistoja aitoina. Jos esimerkiksi ihminen kärsii jostain selittämättömästä fobiasta, vaikkapa kissaeläinten pelosta, ja PLR-muistoissa hän kokee joutuneensa joskus jonkin kissapedon tappamaksi, tuon muiston kokeminen regressiossa “selittää” pelon, ja se siksi poistuu. Onkin mahdollista tehdä regressiota myös tällaisista vaivoista käsin, jolloin menetelmä on se, että lähdetään hypnoosissa etsimään sitä hetkeä, jolloin pelko syntyi. Jos sellaista ei löydy tästä elämästä, suggestio voi johtaa PLR-muistoon ja vaivasta vapautumiseen.

On ymmärrettävä, että menneet elämät -regressio ei ole turistimatka menneisyyteen, jossa matkatoimisto vie asiakkaan sovitun aikataulun mukaan sovittuihin kohteisiin, vaan kyse on sellaisen tajunnantilan opettelusta, jossa menneisyyden ja nykyisyyden välinen verho raottuu. Toisilla se kyky on syntyessä, ja jotkut vasta aloittelevat sen kanssa. Toisille se ei onnistu ilman sitkeää harjoitusta.  Onko sellaisia ihmisiä, joille se ei onnistu harjoituksellakaan, emme tiedä. Myös elämäntilanne vaikuttaa. Jos ihminen on syystä tai toisesta erityisen avoimessa tilassa (rakastuminen, suuret surut ja muut tunnevoimaiset tilanteet), verho on ohuempi; mutta jos elämä sykkii kovin materialistiseen tahtiin, verho on tiheämpi ja voi olla läpitunkematon juuri nyt.

Usein ensimmäisillä kerroilla regressiomuistot ovat katkelmallisia ja jähmeitä, mutta silloinkin jokin niistä voi syttyä eloon ja saavuttaa vahvan aisti- ja tunnevoimaisuuden. Se on normaalia. Harjoituskertojen myötä regressio helpottuu ja kokemusten aistivoimaisuus kasvaa. Vaikka regressio kertakokemuksenakin useimmiten on antoisa, suurin hyöty siitä tulee, kun siihen suhtautuu niin kuin mihin tahansa muuhunkin henkiseen osaamiseen: sen opetteleminen tuo elämään taas yhden uuden ulottuvuuden, mahdollisuuden nähdä itsensä tätä nykyistä egoa pidemmässä perspektiivissä. Sen aika on elämässäsi juuri nyt tai sitten vasta joskus myöhemmin. Ehkä vasta seuraavassa elämässä.

Hyödyllisimmillään regressio on, kun sen ensin rauhassa opettelee ja sitten käyttää sitä niiden teemojen tunnistamiseen, jotka toistuvat elämästä toiseen, usein samojen henkilöiden kanssa, jotka esiintyvät toistuvasti yhdessä mutta monissa eri rooleissa. Silloin voi huomata toistavansa samoja erehdyksiä elämästä toiseen ja oivaltaa, että juuri niistä vapautuminen on haaste, jonka kohtaa yhä uudestaan ennen kuin on oppinut läksynsä ja pääsee eteen päin uusiin kuvioihin.

(jälleensyntyminen, reinkarnaatio, menneet elämät, past life regression, plr, regressio, hypnoosi)

 

 

%d bloggers like this: