Perinteisimpiä hypnoterapialla hoidettavista ongelmista ovat addiktiot, kuten tupakka ja omaan energiankulutukseen nähden liiallisesta syömisestä johtuva ylipaino.

Viime kädessä addiktioiden purkaminen on aina riippuvaista siitä, haluaako asiakas sitä todella vai ei. Addiktion takana on miltei aina toissijaisia hyötyjä, joita asiakas harvoin itse tiedostaa, mutta jotka palkitsevat häntä  tuosta käyttäytymisestä. Ihminen voi esimerkiksi syödä suruun. Ruoka lohduttaa. Sen jokainen meistä oppi jo vauvana. Tai herkut voivat korvata elämässä hellyyden, jos sitä puuttuu. Tai joskus päin vastoin ylensyömisellä torjutaan vastakkaisen sukupuolen kiinnostusta, jne. Tupakka taas on aina jonkinlainen tutti. Milloin se tukee miehuutta tai muuta minäkuvan elementtiä, milloin savun taakse kätketään jotain. Joskus se taas on vain niin kertakaikkisen ehdollistunut, että tupakkamies tai -nainen on kuin Pavlovin koira, joka sytyttää savukkeen tietystä signaalista. [Venäläinen tutkija Ivan Pavlov (1849 -1936) opetti koirat kuolaamaan aina kun hän soitti kelloa. Se tapahtui antamalla niille ruokaa aina kuin kello soi. Lopulta kuolaamiseen ei enää tarvittu ruokaa, vaan kellon soitto riitti. Tupakoitsijalle Pavlovin kellona voi toimia vaikka kahvitunnin alkaminen tai pubin ilmapiiri.] Me ihmiset olemme tavattoman monimutkaisia, mutta joskus tavattoman yksinkertaisia. Niin tai näin, jos voimme tunnistaa addiktion mekanismin ja löytää tilalle vaihtoehtoishyötyjä, jotka eivät ole aivan yhtä vahingollisia, päästään eteen päin.

On olemassa hypnoterapeuttisia kikkoja, joilla esimerkiksi tupakoinnin tai ylensyömisen saa usein loppumaan kuin seinään, mutta sellaisin tempuin tulos on hyvin harvoin pysyvä. Muutaman viikon tai viimeistään muutaman kuukauden kuluttua tilanne on entisensä. Tehokas laihduttamisohjelma, jolla voi realistisesti toivoa pääsevänsä pysyviin tuloksiin, voi olla vaikkapa sellainen, että ensin tehdään viikon välein noin neljä terapeuttista tapaamista, joista ensimmäinen menee ongelman kartoittamiseen ja valmennussuunnitelman tekoon yhdessä, ja seuraavat kolme kertaa tehdään suggestoterapeuttista työtä ja opiskellaan sopivaa itsesuggestiomenetelmää. Kun se sujuu, asiakas siirtyy itsesuggestiotyöskentelyyn, jota tuetaan vaikkapa kerran kuukaudessa terapiakäynnillä muutaman kuukauden ajan. Laihduttaminen on joka tapauksessa syytä tehdä rauhallisesti jo senkin vuoksi, ettei aiheuteta terveydellisiä ongelmia ja koska nopea laihdutus yleensä johtaa kilojen yhtä nopeaan palaamiseen.  Se kertoo siitä, että taustalla olevan alitajuiset mekanismit ovat jääneet ennalleen. Kun kyse on alitajuntaan vuosikausia ohjelmoidusta käyttäytymisen automaatiosta, sen purkaminen ja uusien mallien rakentaminen vie välttämättä aikansa – mutta on aina tehtävissä, vaikka polulla tulisi tilapäisiä takapakkejakin. Jos ei ole valmis pitkäjänteiseen työskentelyyn, ei pohjimmiltaan ole halukas laihtumaan. Tupakoinnin lopettaminen taas usein johtaa lihomiseen. Se riski pitää ennakoida ja torjua valmennussuunnitelmassa.

Muuten tupakasta irti pääseminen voi tapahtua periaatteessa samoin kuin laihduttaminenkin, mutta tuloksia voi yleensä saavuttaa jonkin verran nopeammin. Tietysti jos tahto riittää siihen, että lopettaa peräti kertapäätöksellä, mitään systeemiä tai terapeuttista tukea ei tarvita – mutta harvalla se on onnistunut. Ei se kuitenkaan mahdotonta ole. Minä tunnen lukemattomia ihmisiä, jotka ovat lopettaneet tupakoinnin jo monta kertaa. Eräs tuttavani lopettaa joka vuosi uudenvuoden aikoihin.

Parhaat tulokset saavutetaan aina silloin, kun addiktiolle löytyy jokin selkeä syy, joka on korjattavissa. Esimerkiksi syömishäiriöiden takana on miltei aina monimutkaista psykologiaa. Usein juuret johtavat lapsuuteen – joskus sitäkin kauemmas niin, että asiakas projisoi syyn johonkin menneeseen elämään. Jos on joskus kuollut nälkään, saattaa olla alitajuinen tarve varastoida kehoon. Sellaisessa tapauksessa PLR- terapia saattaa toimia, aivan riippumatta siitä, onko kyseessä aito muisto vai psykologinen kikka, jolla alitajunta helpottaa kipeän asian käsittelyä symbolisesti ja ikään kuin ulkoa päin tarkastellen. Jos alitajunta projisoi ongelman menneisyyteen, se kertoo siitä, että ongelma todella on peräisin menneisyydestä tai sitten ainakin että alitajunta toivoo sitä käsiteltävän ikään kuin se olisi. Miksikä siis ei, kun se kerran usein toimii.

Vakava anoreksia tai vakava bulimia vaativat AINA lääkärin ja/tai psykiatrin hoitoa, mutta lääkärin tieten hoitoa saattaa olla mahdollista tukea myös hypnoterapeuttisesti.

Änkyttäminen on notoorinen haaste terapialle jo siksikin, että sen syystä tai syistä ei ole yksimielisyyttä. Mielenkiintoista on, että henkilö, joka on änkyttänyt miltei koko ikänsä, saattaa usein pystyä hypnoosissa puhumaan aivan sujuvasti, mutta heti hypnoosista herättyään palaa taas änkyttämiseen. Sellainen havainto on sikäli positiivinen, että se osoittaa, että virheettömän puhumisen kyky on olemassa ja että syy ei ole neurologinen tai fysiologinen. Sellaisessa tapauksessa on perusteltua lähteä etsimään änkyttämisen syytä erilaisin hypnoterapeuttisin keinoin, joita toki on tarjolla. Myös pelkkä suggestoterapeuttinen työ voi johtaa tulokseen.

Minä itse aina jossain määrin kärsin siitä, jos joudun puhumaan vierasta kieltä, jota osaan huonosti. En tiedä sinusta, mutta minusta silloin aina tuntuu, että minua pidetään tyhmempänä kuin olen, koska en pysty ilmaisemaan itseäni yhtä sujuvasti kuin muut. Se on masentavaa ja joskus raivostuttavaa. Jos kärsit änkytyksestä, kokeile ainakin terapiaa joskus, sillä usein se auttaa. Koko elämän mittaan vaikutus elämisen laatuun voi olla iso.

 

 

 

%d bloggers like this: